Vinkit syysmyrskyyn

Namu testasi tänään kylähulluusastettaan. Ensimmäinen veto oli kävellä 4 kilometrin matka myrskyssä kotiin. Se oli viisasta. Vedenpitävä takki ei edelleenkään pitänyt vettä ja farkut kastuivt niin painaviksi, että roikkuivat polvissa. Hiukset saivat himotun päänmyötäisen kampauksen ja ripsivärillä korostettiin ronskisti myös poskipäivä (ripsiväri poskilla on uusi musta! Lähes yhtä eleganttia kuin huulipuna etuhampaissa tai meikkivoiderannut tai poskille varissut luomiväri tai niveliin ulottuva "oho, vähä lipsahti" kynsilakka.) Koska oli oli Muotitietoinen, päätin jakaa kylähulluprojektia.

Veto kaksi oli hymyillä iloisesti kaikessa vetisyydessän vastaantulijoille. Siinä tuli monta hulluuspistettä! Eivät nämä hesalaiset (äh, taas käytin sitä junttia ilmaisua) oikein ymmärtäneet Namun kontaktiyrityksen päälle. Mitäpä noista, kodin seinien sisällä voi turvallisesti suunnitella asukokonaisuutta seuraavan sadepäivän varalle. Jostain syystä tuntuu, että sellainen saattaa tulla ennemmin kuin myöhemmin.
Viehkeä kansallisromanttinen kokonaisuus. Sinivalkoinen on aina uusista uusin musta, samoin Sini-mattopiiska ja marimekon huivi. Asukokonaisuus täydentyy nuoren taiteilijasielun tekemällä merimiespussukalla. Peepeewee, varma merkki laadusta.Namun kanssa rannalle loikoilemaan lähtivät myös Teppo, Appe ja Neppa.

Ennen veteenmenoa on hyvä harjoitella viehkoa poseerausta. Namu näyttää esimerkkiä. Sukkahousut on hyvä pitää jalassa, vesi saattaa kuitenkin olla kylmää. Äiti aina varoittelee liian kylmän veden seuraamuksista (terveisiä äidille!) Kengät ovat jo lähes kuuluisat.

Ethän mene veteen jos et osaa uida. Namu osaa uida sammakkoa. Ja koiraa ja kilpikonnaa mutta ei perhosta.

Mitä eläimiä sinä osaat uida?