Lapsuuden sankareille, part II

Ihan aluksi, on velvoitteeni pahoitella pitkää poissaoloani/oloamme. Namun vika se ei ole, hän ei vaan ole tietenkään kyennyt olemaan valtaisan luova tyyli-ikoni, kun partneri muodissa on ollut niin vaikeasti tavoitettava viime aikoina. Mutta nyt Herkkendaalin pitäisi olla enemmänkin back, ja koitamme varmasti parhaamme mukaan saada Suomen ja Suomen Turun muotimaailman takaisin raiteilleen. Eihän tämä tietenkään ole kovin tyylikästä jättää missiomme retuperälle. Mutta toisaalta, onhan se hieman salamyhkäistä ja kiinnostusta herättävää. Pidetään se.

Esittelen siis jatko-osana Namun nuoruuden idoleille omani. Turkulaiselle voi tietysti olla hieman kyseenalaista menneisyys, jossa on käsityötunneista suurin osa käytetty jääkiekkoseura Jokereiden fanilippujen väsäämiseen, mutta katsokaa nyt tätä lippua. Aika Hanna Sarén goes Seppälä! Jotenkin vaan niin hienosti suunniteltu ja painettu. Ja ennen kaikkea, uniikki. Varsinkin tuo lipun tekstitys, sitä on kyllä selkeästi hiottu pidemmän kaavan kautta.


Ja faniasusteena luonnollisesti tuon rakastettavan Oton pelipaita, voitonjuhlista 90-luvun alussa hankituilla nimmareilla varustettuna, toki. Siellä laulettiin Senaatintorilla we are the champions ja juostiin Waden ja Keken ja Sulon perässä. Paidan värimaailma on toki aina muodissa, ja uskon että pelipaitamainen puseromuoti on tulossa kulman takana. Väljät paidat ovat jo niin täällä. Ja miten nuo nimmarit, niin vintage!

I LOVE OTTO 91,1!